Luovva Vastarintaa - Jean-Gabriel Périot'n kantaaottavissa elokuvissa näkyy muotokielen taju
Viime vuonna Tampereen elokuvajuhlat palkitsivat Jean-Gabriel Périot'n kansainvälisen kilpailun Grand Prix'llä. Tänä vuonna nuoren ranskalaisohjaajan lyhytelokuvia esitetään yhden näytöksen verran. Périot'n tuotannossa on yhtymäkohtia 1920-luvun venäläiseen formalismiin, jossa poliittinen kantaaottavuus ja korostunut muotokieli kietoutuvat erottamattomasti yhteen. Esikuvikseen Périot nimeää Dziga Vertovin lisäksi ranskalaisen Guy Debordin, jonka tuotannossa yhtyy marxilainen yhteiskuntakritiikki ja radikaali avantgarde.
Varhaistuotannossaan Périot pohtii ihmisyyttä henkilökohtaisesta näkökulmasta. Gay? (2000) on kuin kurkistus videopäiväkirjaan, jossa Périot "tulee ulos kaapista" homoseksuaalina. Elokuva 21.04.02 (2002) kuvaa 1970-luvulla syntyneen sukupolven identiteetin rakentumista mediakuvien kyllästämässä maailmassa. Näennäisesti minuutta käsittelevän työn vaikutteet ovat yhteiskunnalliset. Elokuva sai alkunsa kriisistä, jonka ohjaaja koki Le Penin päästyä Ranskan presidentinvaalin toiselle kierrokselle 21. huhtikuuta 2002.
Périot kokee yhteiskunnallisten jännitteiden kärjistyneen äärioikeistolaisen arvomaailman suosion myötä. "Tietyllä tapaa Euroopassa on meneillään paluu barbariaan. Ranskassa monet äänestäjät ovat valinneet puolensa, tien tuhoon neokapitalismin ja äärioikeiston johdattamana. Pahoinvointia aiheuttavat arvot joiden luultiin jo kadonneen saavat jalansijaa kaikkialla."
Merkit barbarian paluusta herättivät Périot'n kiinnostuksen Toisen maailmansodan aikaisiin tapahtumiin. Lukuisilla festivaaleilla palkittu Eût-elle été criminelle... (2006) kuvaa väkevästi nöyryytystä, johon saksalaismiehiin suhteessa olleet ranskalaisnaiset julkisesti alistettiin. Aiheen lisäksi elokuvassa hätkähdyttää kokeellisen ilmaisun intensiivisyys, joka osoittaa Périot'n hallitsevan montaasin kieliopin, etenkin sen vaatiman visuaalisen rytmitajun.
Ohjaaja hyödyntää taitavasti myös ääniraidan voimakkuuden vaihteluita, jotka korostavat sodan jälkimaininkien kauhunsekaisia tunnelmia. "Mitä enemmän tyylini hioutuu tietynlaiseksi, sitä fokusoidumpia ovat myös aiheeni. Jokaisen elokuvantekijän tavoin haluan herättää tunteita. Minun keinoni niiden herättämiseksi perustuvat muotokieleen, erityisesti montaasiin."
Liikkeen rytmin maksimaalinen hyödyntäminen on Périot'lle tunnusomaista. "Montaasissa perustyökaluni on kuvien välisen rytmin säätely, joka ehdollistajakuvien luentaa. Kiihtyvä leikkausrytmi luo väkivaltaisen vaikutelman ja mahdollistaa kuvien
vuorottelun ja toiston. Hidas rytmi antaa katsojalle aikaa tutustua yksittäiseen kuvaan tarkemmin. Minun tehtäväni on ohjata tapaa, jolla käyttämiäni [still]kuvia luetaan. Montaasissa ääni on tärkeä elementti, sillä sen avulla rinnakkaisleikkauksella yhdistetyt kuvat voi ikään kuin 'hioa' yhteen. Musiikin avulla kuvista, jotka eivät alun perin…
Sanna Kyllönen
Tampere Film Festival 2007